HDHenry

Hienoa, sosiaalisen median kuplassa tuntuu olevan reikä, joka tyhjenee melkein huomaamatta. Ihminen alkaa taas olla keskiössä ja aidolla vuorovaikutuksella väliä, riippumatta siitä twiittaako vai käyttääkö uusinta iPadia. Viimeisin mieleenpainuva uutisointi SoMesta oli mäkkärin pellen törkeä kidnappaus, joka ei saanut hampparijättiä vastaamaan kuluttajan toiveisiin, vaikka tapaus uutisoitiin globaalisti. Ne jotka ovat ottaneet muutoksen vastaan ja tehneet töitä, voivat jo keräillä työnsä hedelmiä. Ne jotka taas taistelevat markasta ovat pelin ulkopuolella, mutta hyväksyttäkööt se heille. Sosiaalisten medioiden natiivikäyttäjiä on jo tarpeeksi liiketoiminnan ja tehokkaan viestinnän harjoittamiseen. Oli Suomi kuinka pieni maa tahansa.

Onkin aika tsekata koneisto. Onko esimerkiksi yritys tai yhteisö sisäisesti valmis avaamaan tarinansa sosiaalisessa mediassa, nyt kun tykkääjiä ja trolleja on merkittävästi niin maineen pelastamiseen kuin sen romuttamiseenkin. Pidimme työpaikallani tiimipäivän Kisakallion urheilupuistossa, jossa henkilökunnalle tehtiin kuntotestit ja visioitiin tulevaa. Suosittelen, sillä muutosta ei pysäytetä kun homma alkaa olla hanskassa. Siitä se vasta alkaa.

Odotan mielenkiinnolla tämän vuoden SoMeTime 2o11 – tapatumaa, joka kerää sosiaalisen median ehkä innokkaimman pienyrittäjä, -harraste -ja asiantuntijaryhmän kokoon. Viime vuonna tunnelma oli kuin ADHD -lapsella lelukaupassa, ainakin minulla, mutta vuodessa on kasvettu paljon. Yksi viimevuoden kysymyksistä, “Mitä seuraavaksi”, on edelleen ajankohtainen.

Kuva: Antti Vettenranta (lisää A-Lehtien tulevassa A-Koti -lehdessä, aiheena sosiaalinen media yrityksessä).