HDHenry

Multa kysyttiin taas eilen pitäisikö yrityksessä työtä tekevän kirjoittaa sosiaalisiin medioihin omana itsenään vaiko firman nimien takana anonyyminä. OMANAOMANAOMANA kuului jokseenkin sokea vastaukseni, mutta jälkeen päin mietityttää eräs seikka: kuinka tärkeää onkaan, että työntekijällä on niin suuri arvostus työnantajaansa kohtaan, että pystyy liittämään siihen oman nimensä. Kuka ottaisi työnantajansa nimen toiseksi sukunimekseen 37,5 tunniksi viikossa? Hullua, mutta “tää on just tätä”!

Henkilökohtaisen allekirjoituksen käyttöä vaaditaan usein tavallisissa sosiaalisten medioiden pelisäännöissä, joita yrityksille pykätään täyttä häkää. Työntekijän tapahtumat internetissä työaikana ovat myös osa työnantajan / yrityksen tapahtumia netissä. Näin on toisaalta myös ilman etikettejä ja siksi ohjeistukset ovat tervetulleita. Niissä ei sitäpaitsi juurikaan ole mitään uutta; ne muistuttavat siitä, että yksityishenkilönä voi teoillaan aiheuttaa netissä samanlaisia seurauksia kuin ennen tietokoneita. Kieltäkööt työntekijöiltä facebookit jos eivät muutakaan osaa. Säästymme noloilta möläytyksiltä.

Kun firmat toinen toistaan skarppaavat nykyaikaan ja nettiin, kannattaisi ehkä myös duunareitten kyseenalaistaa se, haluaako edustaa työpaikkaansa “julkisesti” vai ei? Kohtaavatko arvomaailmat ja kemiat? Tahdotko edustaa tätä työtä myötä, -ja vastoinkäymisissä, kunnes potkut teidät erottaa?